Eri kissarotujen historia: Yleiskatsaus kiehtovaan kehitykseen
Kissat ovat olleet ihmiskunnan seuralaisia jo tuhansien vuosien ajan. Vaikka suurin osa maailman kissoista on edelleen maatiaisia, eli rotuun kuulumattomia yksilöitä, kiinnostus rotukissoihin on kasvanut merkittävästi etenkin viimeisten parin vuosisadan aikana. Tässä artikkelissa tarkastelemme eri kissarotujen historiaa, niiden alkuperää ja kehitystä. Tämä ei ole pelkästään kertomus kissoista, vaan myös kertomus ihmiskulttuurin, estetiikan ja arvojen muutoksista.
Kissarodun määritelmä ja jalostuksen alku
Kissarotu määritellään usein geneettisesti yhtenäiseksi ryhmäksi, jolla on selkeästi määritellyt ulkonäkö- ja käyttäytymispiirteet. Ensimmäiset dokumentoidut kissarodut ilmestyivät vasta 1800-luvulla, vaikka kissoja oli tietenkin olemassa pitkään ennen sitä. Aiemmin kissat valikoituivat enemmän luonnollisesti: ne yksilöt, jotka tulivat toimeen ihmisten kanssa ja pitivät jyrsijöitä loitolla, saivat jäädä.
Moderni kissarotujen jalostus alkoi Isossa-Britanniassa ja Ranskassa 1800-luvun lopulla, kun alettiin järjestää ensimmäisiä kissanäyttelyitä. Näissä näyttelyissä kissoja alettiin arvostella ulkonäön, turkin, värin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Tämä loi pohjan rodunjalostukselle, joka perustui tarkoitukselliseen paritukseen tiettyjen ominaisuuksien korostamiseksi.
Muinaiset rodut ja luonnollinen kehitys
Monet kissarodut ovat kehittyneet ilman ihmisen merkittävää puuttumista prosessiin. Näitä kutsutaan usein luonnollisiksi roduiksi. Esimerkiksi maine coon ja siperian kissa ovat tällaisia rotuja. Maine coon kehittyi Yhdysvaltojen koillisosassa kestäväksi, suurikokoiseksi kissaksi, joka pärjäsi hyvin kylmissä oloissa. Siperian kissa taas on Venäjän luonnonlapsi, jolla on paksu, vettähylkivä turkki ja ystävällinen luonne.
Toinen luonnollinen rotu on turkkilainen angora, jota pidetään yhtenä vanhimmista tunnetuista kissaroduista. Se on peräisin Anatolian alueelta ja mainitaan jo keskiaikaisissa teksteissä. Angorakissan pitkä ja silkkinen turkki teki siitä arvostetun jalosukuisen lemmikin eurooppalaisissa hoveissa.
Itämaiset rodut ja kulttuurinen merkitys
Itämaiset kissarodut, kuten siamilainen, burma ja korat, ovat lähtöisin Kaakkois-Aasiasta ja niillä on pitkät kulttuuriset perinteet. Siamilainen kissa on erityisen tunnettu elegantista ulkomuodostaan ja puheliaasta luonteestaan. Se oli aikoinaan Thaimaan kuningashuoneen suojeluksessa ja sitä pidettiin pyhänä eläimenä.
Burman kissa taas tuli länteen 1930-luvulla, kun tohtori Joseph Thompson toi ensimmäisen yksilön Yhdysvaltoihin. Burma on tunnettu kiiltävästä, satiinimaisesta turkistaan ja lempeästä luonteestaan. Korat puolestaan on harmaaturkkinen onnenkissa, jota Thaimaassa annettiin lahjaksi vasta-aviopareille.
Eurooppalaiset rodut ja kotitalous
Euroopassa kehittyi myös useita rotuja, joista tunnetuin lienee brittikissa (British Shorthair). Tämä tanakka ja rauhallinen kissa polveutuu Rooman valtakunnan aikoihin tuoduista kissoista ja sai nykyisen muotonsa viktoriaanisena aikana. Brittikissaa arvostetaan erityisesti sen pyöreästä pään muodosta ja rauhallisesta luonteesta.
Toinen tunnettu eurooppalainen rotu on venäjänsininen, joka on saanut nimensä harmaansinisestä turkistaan. Tämä elegantti ja arka kissa oli suosittu erityisesti Venäjän aatelisten keskuudessa ja levisi myöhemmin Eurooppaan. Sen hienostunut ulkomuoto ja hiljainen luonne ovat tehneet siitä suositun valinnan myös nykyaikana.
Uudet ja kokeelliset rodut
-
ja 21. vuosisadalla on kehitetty lukuisia uusia rotuja, jotka ovat usein syntyneet tiettyjen geneettisten ominaisuuksien seurauksena. Näihin kuuluvat esimerkiksi ragdoll, bengali ja sphynx.
Ragdoll kehitettiin 1960-luvulla Yhdysvalloissa ja se on tunnettu rennosta, sylissä viihtyvästä luonteestaan. Nimensä se on saanut taipumuksestaan ”löhötä” kuin räsynukke sylissä pidettäessä. Bengali puolestaan on hybridirotu, joka on kehitetty leopardi- ja maatiaiskissan risteytyksestä. Se on aktiivinen ja älykäs rotu, jolla on pilkullinen turkki, joka muistuttaa villikissaa.
Sphynx on yksi tunnetuimmista karvattomista roduista. Ensimmäinen sphynx syntyi Kanadassa 1960-luvulla luonnollisen mutaation seurauksena. Vaikka rotu jakaa mielipiteitä ulkonäkönsä vuoksi, se on saanut uskollisen kannattajakunnan lempeän ja seurallisen luonteensa ansiosta.
Geeniteknologia ja eettiset kysymykset
Rodunjalostuksen kehittyessä yhä tarkemmaksi, on herännyt myös kysymyksiä kissojen hyvinvoinnista. Esimerkiksi lyhytkuonoisilla roduilla, kuten persialaisella, voi esiintyä hengitysvaikeuksia. Samoin jalostuksessa käytetyt liian suppeat geenipoolit voivat aiheuttaa perinnöllisiä sairauksia.
Geenitestien avulla voidaan nykyään tunnistaa kantajat monille sairauksille, mikä auttaa vastuullisessa jalostuksessa. Monet kasvattajat tekevät yhteistyötä eläinlääkärien ja genetiikan asiantuntijoiden kanssa minimoidakseen terveysongelmat.
Rotukissat tänään ja huomenna
Nykyään rotukissoja on rekisteröity yli 70 erilaista rotua eri kissaliittojen mukaan. Kissoja kasvatetaan paitsi ulkonäön, myös luonteenpiirteiden perusteella. Monet nykypäivän kissanystävät etsivät rotua, joka sopii juuri heidän elämäntyyliinsä: aktiivinen, rauhallinen, seurallinen tai itsenäinen.
Tulevaisuudessa rotukissojen jalostus tulee todennäköisesti painottumaan yhä enemmän terveeseen rakenteeseen ja hyvään luonteeseen, ulkonäön sijaan. Myös rescuetoiminta ja vastuullinen lemmikin omistajuus ovat nousussa, mikä heijastaa muuttuvaa suhtautumista eläimiin ylipäätään.
Eri kissarotujen historia kertoo meille paljon enemmän kuin vain kissoista. Se kertoo ihmisistä, heidän toiveistaan, ihanteistaan ja arvoistaan. Jokainen rotu kantaa mukanaan tarinaa: kulttuurin, ilmaston, yhteiskunnan ja sattuman muovaamaa kehityskulkua. Kissojen historia on elävä, muuttuva ja aina yhtä kiehtova osa ihmisen ja eläimen yhteistä taivalta.
