Kissan tultua taloon halusin hankkia sille raapimapuun. Luin arvosteluja netistä ja perehdyin asiaan. Kissamme on rotukissa, ja sille suositeltiin isojen kissojen raapimapuita, koska rodusta tulisi painava.
Puun tulisi olla tukeva jottei se kaatuisi. Tietenkin jonkinlaisena esteetikkona puun tulisi olla myös kaunis, sisustukseen sopiva, ja niin sanotusti omilla mieleisillä väreillä varustettu.
Löysinkin aivan ihanan puun eläintarvikeliikkeestä. Puu oli iso, leveä ja painava, enkä sitä edes yksin pystynyt nostamaan. Todella tukeva siis.
Vuosia kului, ja kissa käytti puuta vain nukkumiseen. Se kiipesi ylimpään pesään päiväunille. Muut tasot olivat täysin käyttämättömiä, lelut roikkuivat puussa uudenveroisena.
Kissan luonne oli rauhallinen, sivistynyt, harkitseva. Se ei intoutunut puuta raapimaan, eikä juoksennellut sitä ylösalaisin.
Jostain kumman oikusta päätin myydä puun pois. Nyt kadun!
Miksi kadun? Siksi kun talossa on nyt toinenkin kissa. Eläväinen, aktiivinen, vauhdikas ja leikkisä.
Joskus tulee tehtyä tyräyksiä, ja puun myyminen oli yksi niistä.
Siispä etsinnässä molemmille kissoille sopiva raapimapuu, johon toivottavasti raavittaisiin niitä kynsiä, leikittäisiin, kiipeiltäisiin, ja siinä olisi tähystyspaikka molemmille. Nämä eivät nuku somasti vierekkäin, joten ne tarvitsevat omat pesät. Toisaalta toinen haluaa nukkua pitkin pituuttaan, joten siinä saisi olla jokin kissanpituinen tasokin.
Raapimispuu
Kissanpuun hankinnassa kannattaa miettiä juuri niitä oman kissan luonteen piirteitä. Ota huomioon myös kissan koko, riehakkuus, kiipeilymieltymys, ja nukkumisasennot.
Minua esimerkiksi askarruttaa tulevan kissanpuun korkeus. Rauhallisempi kissa saattaisi kiivetä ihan kattoon saakka, jos sinne pääsee kivasti, ilman suuria ponnisteluja.
Vilkas kissa puolestaan on myös tapaturma-altis, sille oikeasti sattuu ja tapahtuu, ja sen koordinaatiossa on joitakin puutteita. Tämähän on siis tipahdellut milloin mistäkin, pöydiltä, ikkunalaudalta, tuolilta, eikä se hypi juuri mihinkään. Luulen että se ei osaa, tai sitten sillä on karvaita kokemuksia pentuajoilta.
En siis voisi hankkia kissanpuuta joka olisi liian korkea tai jopa kattoon asti. Se pyrkisi sinne, mutta tasapainon ollessa mitä on, se saattaisi oikeasti sieltä pudota ja satuttaa itsensä.
Kissa on myös äärettömän utelias, välillä tuntuu ettei etupää muista missa takapää on, ja sitten jo tipahdetaan jostakin.
Lähdin selailemaan tarjontaa. Ensi reaktio oli innostus! Haluan tämän! Tai tämän! Tämäkin olisi hieno!
Sitä mukaa kuin puuvaihtoehtoja tuli, sitä mukaa kasvoi ähky. Sitten mukaan tuli kriittisyys.
Tuossa on noin, ja tuossa näin. Tuo näyttää huteralta, ja tuo on väärän värinen. Tuossa on ihan turhaa tuommoinen, ja tuossa taas hölmösti tuollainen.
Mietin että osa puista näytti siltä että ne on tehty ihmisille, eikä kissoille..
Kuvittelin miten minun kissani siellä liikkuisivat. Eiväthän ne edes pääsisi tuonne pesään. Pitäisikö noita köysiä pitkin kiivetä. Vai ovatko ne leikkiä varten?
Monissa oli semmoisia uppo-pesiä, rautakehikosta roikkuvia fleecepussukoita. Mietin voivatko ne ratketa. Riippuu kaiketi kissan painosta. Jos jokin ommel ratkeaa, se on sitten siinä.
Osassa tuotekuvissa oli selkeästi käytetty pieniä kissoja jopa pentuja. Yritin kuvitella näitä omia kissoja kuvan samaan kohtaan, mahtuvatko ne siinä olemaan.
Huomasin myös että osassa puita oli raapimiseen tarkoitetut sisalnarut vain tolppien keskellä. Miksi ne eivät ala ihan tolpan alaosasta ja jatku koko tolpan mitan ylös asti.? Kissahan venyttää itsensä raapiessaan kynsiä, joten narujen olisi hyvä jatkua ainakin ylös saakka.
Tolppien halkaisijalla on myös merkitystä. Niitä on ainakin 7 cm, 12 cm ja 15 cm paksuudella. Helpompi olisi raapia paksumpaan pilariin, ja olisihan se paksumpi varmasti tukevampikin.
Joissakin malleissa oli laatikoita kololla. Meillä rauhallisempi kissa ei ole ikinä ollut kiinnostunut koloista, eikä esimerkiksi pahvilaatikoista mihin moni kissa on hulluna. Vilkas kissa puolestaan änkeää itsensä kaikkiin koloihin mitä löytää, ja välillä onkin etsiminen mihin se on kadonnut.
Vaikeaa oli äkkiseltään löytää minun molempiin kissoihin sopivaa puuta, kololla ja ilman, matalaa, mutta korkeaa, parilla pesällä jossa reunat, ja yhdellä tasolla mihin mahtuu loikoilemaan. Ja vieläpä että väri olisi kaunis katsella, ja puun koko olisi asuntoon hyvin mahtuva.
Minulla on jo raapimistynnyri, ja yksi käytettynä hankittu puu. Tämäkin puu on semmoinen jossa on yksi yläpesä. Kumpikaan kissoista ei pääse sinne pesään ilman apukeinoja. Apukeinot tarkoittavat jotakin semmoista huonekalua vieressä, jota pitkin pääsevät lähemmäksi.
Eli sekään ei toimisi, että olisi vain tolpan nokassa yksi pesä. Pitää olla hyppelytasoja.
Lopulta mietin että kelpaako minulle mikään.
Otin uuden asenteen, ja lähdin uudelle etsimiskierrokselle. Lue lisää tästä.
